Toinen puoleni huutaa että olen kunnossa, minulla ei ole hätää. Rakastava avomies ja ihanat ystävät. Työpaikka ja opiskelupaikka, perhe joka niin sanotusti ainakin välittää. Osaavat pittää hyvin yllä kulisseja, Kuitenkin se toinen puoleni on hyvin pahoissa ristiriidoissa äsken toteamani kanssa.
Olen ollut viime ajat räjähdyspisteessä. Liian monesti olen tuntenut kuinka kostea vana valuu poskeani pitkin, tuntenut kuinka rystyseni ovat taas lähellä murtua koska hakkasin niitä niin kovaa betoniseinään, liian monta kerta tuntenut itseni mitättömäksi paskaksi, ilmaan minkäänlaista ihmisarvoa.
Elämäni on mennyt kesällä pitkälti töiden merkeissä. Nyt tosin minulle tuli yllättäen 4 viikon lomat, vaikka näin ei tarkoitusta alunperin ollut. Työnantajani toisessa työpaikassani osottautui täydelliseksi kusipääksi, kuka vei työt jalkojeni alta. Hän lupasi minulle niitä, mutta yhtäkkiä kun töiden piti lähestyä, hän katosi maan alle. Ilmoitin sitten että turha odotella töihinkään. Fiksua? Mmm, mayby?
On tässä ollut muutamia illanistujaisia ja ihan kesän aluilla kävin mummoni hautajaisissa kotiseudullani. Oli outoa käydä siellä kaikkien niiden ihmisten seurassa. Täytyy myöntää että ajattelin koko ajan miten paljon ihmiset miettivät sitä miten iso olen. Olen ollut heidän edessään viimeksi kolmosella alkavalla numerolla painava, ja nyt luku on viittäkymmentä luokkaa joten siksi, minä häpesin ja hoin itsesyytöksiä pääni sisällä jatkuvaan malliin. Jotenkin, ne syytökset ovat jääneet tähän päivään saakka kytemään. Olen päättänytkin, nyt tämä tyttö palaa takaisin pienempiin mittoihin, sanoi kuka mitä tahansa.
Hirviö hommasi pyynnöstäni minulle yhden namin, oikeastaan otin vain puolikkaan. Naisille on yleistä että maha menee niistä sekaisin, itselläni hieman tuntui muttei mitenkään pahasti. Ruokahalu meni kokonaan ja minä vain hymyilin ja nauroin ystäväni luona illanistujaisissa. En juonutkaan kuin 2 paukkua, siinä se, ja vaikutin kaikista menevimmältä koko porukasta. Noh, ihmekkös tuo.
Olo oli suhteellisen mukava, ja voisin kokeilla vaikka ihan kokonaistakin joskus. Riippuen tietenkin mimmoisia ne ovat, niin erivahvuisia kun on aina tarjottimella. En kuitenkaan ole mitenkään vaativa että tarvisin niitä, tai mitään muutakaan. Tupakkaa olen taas polttanut melko paljon, mutta siihen nämä minun päihde paheeni jäävät pitkälti. En näe pahaksi että silloin tällöin poltan pikku potsit pajaa tai syön namin. Mitä väliä, en todellakaan ole koukussa niihin joten mikä siitä probleeman tekee? Itseasiassa pajasta täytyy sanoa, en edes oikeastaan tykkää siitä enään.
Nyt voisin jatkaa univelkojeni pois nukkumista kuten olen työtauon alettua (perjantaina) startannut tekemään. Nukkunut yöllä, nukkunut aamiaisen jälkeen, nukkunut lenkin jälkeen, nukkunut päikkäreitä, simahtanut jo puoli kahdeksan aikaan. JA katsonut täydellisiä naisia, ja en edes tiedä miksi. En tiedä edes tykkäänkö koko sarjasa. Nimittäin Sons of Anarcy ja tälläiset ovat enemmän minun heiniäni.






